Taas tämä kierre alkoi. Laskiaisen kunniaksi kauppaan oli tullut myyntiin possun savustettuja minipotkia. Vatajan valmistamia, yli kilon laatikoissa. Pelkkää lihaa, luuta ei kuin nimeksi.
Aito savuluusoppa pitäisi valmistaa savustetuista, pikku pätkiksi sahatuista possunluista. Annoin himolleni hetkeksi periksi ja ostin ison laatikollisen näitä minipotkia. Siitä riittää moneen ”luusoppaan”. Aitoja savuluita saisi ostettua ainakin Hakaniemen hallista, mutta tähän hätään jopa se oli liian kaukana.
Keittoon ei tarvita savuluiden lisäksi muuta kuin vettä, maustepippuria ja suolaa. Järjettömän yksinkertaista ja järjettömän hyvää. Kyllä nyt on hyvä kirjoitella positiivisesti, kun on soppa tankattu ja massu täynnä.
Tästä minun oikotieversiostani jäi puuttumaan yllätyksellisyys. Se on aidon savuluusopan olennaisin osa, sen sydän ja aivot.
Jännitysmomentti liittyy jo ostotilanteeseen, millaisen setin lihakauppias pussiin kauhoo: pieniin pätkiin vai pidemmiksi sahattuja, rehevämpiä vai luisempia paloja. Jännitys yltää lautasenkin äärelle: osuuko kauhaan lihaisampi luu vai saako kalvaa pelkkää makumuistoa. Jännitys tuo väriä elämään.
Keittoa syödessä tuntee löytäneensä sisäisen villi-ihmisensä tai puumansa, joka alkukantaisesti kaluaa savuisessa luolassa kuivahtaneita luita. Se tunne tekee itse kullekin hyvää näinä digitalisaation aikoina.
Resepti:
– possun savuluita, mieluummin yli kuin ali 1 kg
– hyviä keittoperunoita, pari jauhoisempaa mukana
– maustepippuria
– suolaa
– vettä
Keitä ensin luita ja pippureita tunnin verran, eli kunnes liha on pehmennyt ja maku irronnut. Lisää perunat ja anna niiden kypsyä. Lopuksi lisää suolaa, jos on tarvis maun tuomiseksi esiin.
