Elämä on heitellyt Paavoa – ja isosti on heitellytkin. Pari vuotta sitten elämä nakkasi Paavon Kyprokselta Suomeen. Kotoutuminen on sujunut jouhevasti: siitä on tullut suomalaistakin suomalaisempi. Savipelto on vain intohimo, mutta lumimyrsky herättää siinä sisäisen sissin. Kreikan poikia se silti on sydämeltään (ja vatsaltaan): oliivit ja fetajuusto katoavat raivokkaalla riuhtaisulla pedon kitaan.
Paavo on Kyproksen koiratarhan koiria; lentokoneen ruumassa se on matkustanut kaukaiseen Suomeen löytökoirien ystävien avustuksella. Moni huokaisee tässä kohtaa, että pitääkö niitä kirppuisia rakkeja tänne toiselta puolen maapalloa raahata. Omissakin on tarpeeksi. Tai että onhan täällä omassa maassa ihmisiäkin autettavaksi.
Itse ajattelen tämän niin, että nuo eläinsuojeluaktiivit ovat kullan arvoisia. He näkevät epäkohtia ja pyrkivät vaikuttamaan niihin. Tällä tavoin he harjoittelevat yhteiskunnallista vaikuttamista. Nyt he parantavat maailmaa koira kerrallaan, myöhemmin, kun taito ja tahto ovat kasvaneet, he vaikuttavat asioihimme isommin. Jokainen tekee yhteiskunnallista vaikuttamistyötä sen asian parissa, joka on sydäntä lähinnä sillä hetkellä ja siinä elämäntilanteessa.
Paavolla on salaisuus. Se ei ehkä aidosti ollut löytökoira, epäiltiin kyprokselaisella koiratarhalla. Paavo itse vaikenee asiasta. Tarhalla uskottiin, että sen vanha isäntä oli tuonut koiran tarhalle, koska ei enää voinut huolehtia siitä. Ehkä ruokaan ja hoitoon ei ollut enää lanttiakaan. Kreikan tilanne on todella paha.
Hieman Paavo raottaa salaisuuttaan käytöksellään: se on selvästi hyvin koulutettu koira. Sohvallekin se hyppää vasta luvan saatuaan. Uudelta omistajalta meni aikansa ymmärtää tämä; aluksi hän vain ihmetteli koiran sitkeää sohvan tuijottelua.
Vanha mies oli todennäköisesti jo tinkinyt omasta ruoastaan kaiken, minkä voi. Vaihtoehdot olivat enää: hän itse tai koira. Luopuminen omasta rakkaasta seuralaisesta on aina raskas päätös. Vanha mies ajatteli koiransa parasta ja keksi siinä tilanteessa parhaan mahdollisen ratkaisun: vien sen koiratarhalle.
Se johti Paavon uuden elämän alkuun täällä Suomessa. Vanhalle isännälle Paavo haluaisi lähettää terveiset: Älä ole huolissasi, minulla on nyt asiat hyvällä mallilla, toivottavasti sinullakin!
