Minulla on unelma – ja minulla on ongelma

Unelmani on harvinaisen konkreettinen: toivoisin pystyväni kaatamaan mökistäni yhden väliseinän, niin että mökki vielä jäisi pystyyn. Siitä unelmoin, koska haluan niin kovasti nähdä omalle pihalleni. En ole gladiaattori ja vaikka olisinkin, niin siinä rytäkässä kaatuisi koko rakennus. Seinän kaato ei ole voimalaji vaan taitolaji.

Mökkiä en ole tosiaankaan tuunannut näinä seitsemänä vuotena eli sisustusblogin ainekseksi siitä ei ole ollut. Pihalle olen ahkerasti näyttänyt lapiota ja se onkin muuttunut haapapöheiköstä puutarhaksi. Ei ihan edeniksi, mutta paljoa ei enää siitä puutu.

Kun tie oli some

Pohjaratkaisuiltaan hankalan muotoinen mökki on rakennettu vuonna 1946. Siihen aikaan rakennettiin nuukasti ja kierrätys oli kunniassa. Tässä kohteessa hyödynnettiin vanhoja hirsiä. Kaksi alinta hirsikertaa oli ollut lahon takia poissa pelistä. Uudelleen kasatuista hirsistä saatiin mökki, jonka huoneet ovat matalat, melkein kuin hobbiteille tehdyt. Ikkuna-aukkoja oli ollut pakko sahata korkeammiksi, jotta ulos näkisi kumartumatta. Ikkunan yläpuolelta irti sahatuilla hirrenpätkillä tukittiin alaosaan jääneet reiät, sillä pokat ja karmi pysyivät entisen kokoisina.

Tuohon aikaan ei ollut somea, joten sosiaalisen havainnoinnin ja seurannan takia oli tärkeää nähdä tie ja sen kulkijat. Niinpä mökki sijoitettiin niin, että sen pääikkunat avautuvat tien suuntaan. Tieto kulki ja levisi hyvin, etenkin, kun mökissä sijaitsi myös kylän puhelinkeskus.

Mökkitieni oli Tiedon Valtatie jo keskiajalla. Se on osa alkuperäistä Suurta Savontietä. Varhaisin maininta (Ifrå Nyslott til Taffuestehwss) lienee Kuningas Kustaa Vaasan kamarikirjurin Jaakko Teitin vuonna 1556 laatimassa kestikievarien luettelossa. Keskiajalla Suuri Savontie oli polku- ja ratsutie, mutta 1700-luvulla sitä alettiin kunnostaa vaunutieksi.

Kaupungistumisen ja globalisaation ensi henkäykset kulkivat siis porttini ohitse. Kehitys kehittyy ja nykyisin siinä kulkee myös valokuitukaapeli. On siis täysin perusteltua, että mökkini ikkunat avautuvat Tien suuntaan eivätkä omalle pihalle.

Silti naista nakertaa

Luonnonlapsena minulle on tärkeää, että oleskelutilasta on näköyhteys pihaan ja luontoon. Syksyllä ja huonommilla ilmoilla sen puutteen huomaa selvimmin. Silloin en jaksaisi napottaa nokka huurussa pihamaalla nauttimassa luonnonvoimien temmellyksestä.

Ongelma on se, että olen pätkätyöläinen ja sellainen ei lainaa saa eikä voi ottaa. Monitoiminaisena pystyn tekemään yhtä sun toista, mutta en helkkarissa heiluttamaan  moottorisahaa. Jossakin menee sentään raja. Sen takia urakka pitää antaa ammattilaiselle.

Senpä takia joukkoistan teidät auttamaan minua tässä ongelmassani – parviälyssä on voimaa! Vinkatkaa minulle viestinnän osaamista vaativista piilotyöpaikoista, niin autatte naista mäessä kohti kokoaikatyötä ja kokoaikapalkkaa.

Keikautetaanko yhdessä tuo seinä pois!

 

admin

Yksi kommenttit

  1. Kiitos tarinasta rakas ystävä ❤ Toivon sydämestäni, että saat / löydät töitä. Sinulla in osaamista ja taitoa vaikka toisille jakaa.

Kommentointi on suljettu.